Matkailu

Vác on mainittu jo kirjallisesti 1000-luvulta, eli kaupunkimme on lähes tuhat vuotta vanha. Ympäristön myönteisissä olosuhteissa asui ihmisiä monia vuosituhansia. Tonavan mutkassa, missä vuoristo- ja tasankoalue kohtavat, kaikki vallitsevat olosuhteet sopivat tyydyttämään ihmisten perustarpeet. Kukkulamaisemat, metsäalueet ja joki tarjoaa ruokaa, turvallisia asuinpaikkoja voi löytää. Vesiväylä, joen ylitysmahdollisuus, reittien tapaaminen auttaa kaupan kehitystä. Maahantulon jälkeen /v. 896/, kun unkarilaisia tuli Karpaattien altaaseen, asutusaalue syntyi tällä ja pian se oli jo piispanistuimeksi. Ensimmäinen kuninkaamme, Pyhä Tapani oli hiippakunnan perustajana. Hiippakunnan perustuskirja ei ole säilynyt. Kirjalliset lähteet mainitsee kaupunkimme ensimmäistä kertaa nimellä Watzenburg vuonna 1074 Yburgin, Saksin kaupungin vuosikirjassa. Vuodesta 1075 säilyi Garamszentbenedekin Apottikunnan perustuskirje, jossa kaupunkimme lukee nimellä Wac civitas. Erilaisia, kaupungin nimeä koskevia selityksiä voi löytää, ei ole yksimielisyyttä tällä alalla. Lingvistien suurin osa on sitä mieltä nykyisin että Vác voisi olla henkilönnimi. Wienin Kuvakroonikassa on luettavassa seuraava tarina: Vuonna 1074 nykyisen Vácin läheisyydessä oli taistelu prinssi Gézan ja Lászlón välillä Unkarin kruunusta. Silloin metsä-alue oli kaikkialla ja metsässä eli "Vác" niminen erakko. Hänen nimensä säilyi kaupungin nykypäivän nimessä. Toisen selityksen mukaan kaupungin nimi tulee erään unkarilaisen heimon nimestä, Vath mutta sana "vác" voi olla slaavilainen sanakin, se merkitsee - tärkeämpi asutusalue, keskus. Kaupungin elämässä alusta alkaen ratkaiseva kirkon keskusrooli. Piispa oli paikkakunnan feodaaliherrakin ja hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa voimakkaasti kaupungin elämään ja paikallis lainsäädäntöön. Hiippakunta, papiston hovinpito vaikutti kaupungin arkkitehtuuriin, käsiteollisuuteen, laitoksien kehitykseen ja kulttuuriin.

Keskiaikana kaupungin keskuksena oli Vácin linna, nykyisen keskikaupungin etelä alueella, joen lähellä, korkeammalla paikalla. Kuningas Gézan aikana sinne rakennettiin Neitsyt Marian Tuomiokirkko ja kuningas haudettiin sinne vuonna 1077. Vácin keskussijainti maassa oli sen syy että tällä alueella oli usein taisteluja, tehtiin tuhoaan. Mongoolit saapuivat kaupungin alueelle keväällä vuonna 1241. Poltettiin, tuhottiin linnakirkko, piispan keskustan rakennuksia täynnä kaupungin asukkaita. Mongolien poistumisen jälkeen kuningas Béla IV. neuvotteli ylhaisaateliston kanssa nimenoman Vácissa maan jälleenrakentamisesta jaa sen järjestämisestä. Sen seurauksena saapui ensimmäistä kertaa uudisasukkaita ylikansoittuilta länsialueilta, etupäässä Etelä-Saksan alueelta. He asettuivat asumaan nykypäivän pääaukion ympäristöön, siellä rakennettiin omien perinteiden mukaan seurakuntakirkkonsa Pyhän Mikaelin kunniaksi, muita laitoksia ja asuintaloja.

1300-1400-luvulla oli rauhaa, kehitys- ja kukoistusaikaa kaupungin historiassa. Kaupungin kuuluisa humanistipiispa, Báthori Miklós kehitti istuimensa renessanssi tyylin rikkaudella. Kuuninkaan sukulaisena hän on hankkinut parhaiden käsityöläisten tuotteita. Siihen aikaan Vácin kaupunki oli heti kuninkaallisten kaupunkien jälkeen Unkarin kaupunkien arvojärjestyksessä. Turkkilaisten valloitus ja noin 150 vuotta kestävä turkkilaisvalta lopetti kukoistuksen. Kaupunki piiritettiin useita kertoja linnan ja Tonavan ylityspaikan omistuksen vuoksi. Silloin linna vaihti omistajansa yli 40 kertaa. Vác vapautui turkkilaisvallasta vuonna 1686. Kaikki talot oli raunioina, kaupungissa ei ollut pysyviä asukkaita, peltoja jäi hoitamatta. Jällenrakennustyöt alkoivat nopeasti, mutta taisteluja /Rákóczin vapaudentaistelu/ ja luonnononnettomuudet estivät näitä töitä vuosikymmenien ajaksi. Vuonna 1731 kaupungissa syttyi tulipalo. Keskikaupungin 229 talosta paloi 198. Sen jälkeen alkoi rakennustyö piispan johdolla. 1700-luvun toisella puoliskolla, vuosina 1770 syntyi keskiaikaisten raunioiden päällä rakennettu barokki kaupunki. Kaupunkiin tuli uusia asukkaita osittain järjestetyssä muodossa piispojen avulla, osittain oma-aloitteisesti. Piispa-feodaaliherrat tarjosivat erilaisia etuja uusille asukkaille - ainoastaan roomalaiskatolisille - mm. maksuttomia tontteja, rakennusaineita, veroalennuksia sen vuoksi että olisi mahdollista auttaa rakennustöissä, talouden kehitystä. Suurin osa uusista asukkaista - takaisin tulevien unkarilaisten lisäksi - oli saksalaisia mutta tuli tsekkilaisia, määriläisiä, slovakialaisia, serbialaisia, kroatialaisia, ranskalaisia ja italialaisiakin. Erilaisista maista saapuneita asukkaita oli jo omanarvontuntoisia vácilasia 1700-luvulla. Kehittyi maatalous - erityisesti viiniviljelys - ja käsiteollisuus.

Kaupungin rakenteen vaikutti aikanaan tyypilliset uskonnolliset rauhattomuudet. Turkkilaisvallan aikana kaupungin asukkaita käännytettiin kalvinistilaiseen uskontoon ja piispan kaupungissa tarkoitus oli käännyttää takaisin asukkaita romalaiskatoliseen uskontoon. Vuonna 1712 piispa Kollonich kielsi vapaata uskonnonharjoitusta ei-roomalaiskatolisille asukkaille. Kalvinistilaisia muutti pohjoissuuntaan, kaupungin ulkopuolelle. Siellä perustettu alustalaiskylä nimellä Kisvác /Pikkuvác/ kehittyi erillään vuoteen 1769 asti. Kaupunki oli jaettu kahteen osaan hippakunnan ja kapitulin omistusoikeuden perusteellakin. Sopimuksen mukaan Kapitulilla - se oli riippumaton pappikunta - oli oikeus saada 1/8 osan Vácin kaupungin maanomistajien tuloista. Hiippakunta ei maksanut ja Kapituli pani asian oikeuteen. Oikeusprosessin päätös oli että kaupunki jaettiin kahteen osaan. Kapituli sai kaupungin ja sen lähialueiden 1/8 osan maksamattoman summan vasta-arvona. Sitä alkaen Káptalan-Vác /Kapituli-Vác/ oli erillään hallintoalue jolla oli oma neuvosto, leima ja ammattikuntia. Vácista tuli kaksoikaupunki. Kaksi kauppalaa -Káptalan-Vác ja Püspök/Piispa/-Vác neuvotteli ainoastaan yhteisistä asioista.

1700-luvun piispat olivat oppineita, vaativaisia, kaupunkisuunnittelu, laitoksien kehitys oli heillä sydämellä. Habsburgin keisarien määräyksen mukaan suurin osa piispoista oli syntyperältään ei unkarilaissyntyisiä. Althann Mihály Frigyes ja hänen veljenpoikansa, Althann Károly, Eszterházy Károly ja Migazzi Kristóf olivat tärkeämpiä piispoja kaupunkisuunnittelun alalla. 1700-luvun toisella kolmanneksella kaupungin portin ulkopuolella rakennettiin "Punainen Talo", hiipakunnan talousrakennus. Napolista takaisin saapuneet rakentajat antoivat rakennukselle punaisen värin, nimi johtuu siitä. Silloin alkoi kaupungintalon rakentaminenkin. Vuosina 1740-41, tuhoisen ruttoepidemian jälkeen, tulevaisuuden kulkutautien välttämisen vuoksi, paljastettin Pyhän Kolminaisuuden patsas ja rakennettiin Pyhän Rookuksen kappeli kaupungin rajalle, hautausmaan viereen. Vuonna 1745 vihittiin Piaristiläinen kirkko, vuonna 1755 valmistui Dominikaanilaisten kirkko, joka on saanut nimensä vácilaisilta -"Valkoisten Kirkko". Piispa Eszterházy Károlyin toimesta pääaukiolla kohoava Pyhän Mikaelin kirkko purkattiin. Pääaukio sai nykypäivän muodon ja nykyisen tuomiokirkon rakentaminen alkoi. Vuonna 1759 avattiin Gombás puron yli menevä barokkityylinen kivisilta, jota koristaa pyhimyksien kivipatsaat.

Piispanistuimen kaupungin loistoaika oli piispan Migazzi Kristófin aikana /1756-57 ja 1762-86/. Kaupungin tärkein taideaarre, tuomiokirkko rakennettiin 1761-1777 myöhäbarokkityliin, josta löytyy klassisia rakennusosiakin. Vuonna 1764 Habsuburgin keisarinna ja Unkarin kuningatar, Maria Teresia oli piispan ja kaupungin vieraana. Puolen vuoden aikana valmistui Unkarissa ainoalaatiunen Riemukaari /vácilaiset sanovat Kiviportiksi/ ja ennenkeisarinnan vierailua valmistui kaupungintalokin. Tuhoutuneen linnan alueella vuonna 1766 kehittiin Fransiskaanilainen kirkko ja vuonna 1772 valmistui Tuomiokirkkoa vastapäätä piispan palatsin rakennus.

1800-luvulla oli teollisuuden kehityksen aika. Kehittynyt vácilainen kiltalaitos muodostui, pienistä kiltoista syntyi pienempiä ja isompia tehtaita. Vuonna 1846 avattiin Unkarin ensimmäinen rautatielinja Pestin ja Vácin kaupunkien välillä. Kehityksen tämän aseman huono puoli oli se että kaupan osuus kaupungin elämässä vähentyi pääkaupungin läheisyyden johdosta. Junaliikenteen avulla oli mahdollisuus entisille viinirypäleviljelijälle ja viinituottajille löytää työtä, koska filoksera kulkutaudin seurauksena viinirypäleitä oli tuhoutunut ja kaupungin asukkaita jäi ilman työtä. 1848-49 on vallankumouksen ja vapaudentaistelun aika Unkarissa maan itsenäisyydestä Habsburgien vastaan. Vapaudentaistelun kaksi tärkeää taistelua oli kaupungissamme. Niiden muistoksi paljastettiin ensimmäisenä maassa muistopylväs kaupungin etelä portin vieressä, "Seitsemän kappelia", kuulun pyhiinvaelluspaikan läheisyydessä.

Itävalta-Unkari sovinnon jälkeen Itävallan ja Unkarin välillä alkoi lyhyt mutta rauhallinen aika kaupungin historiassa intensiivinen kehitys. Kasvaava teollisuus, vilkas kulttuuri- ja julkinen elämä, harrastelijakerhoja, urheilukerhoja, yhteiskunnallisia tilaisuuksia, kasvava paikallislehdistö karakterisoi kaupungin 1800-1900-luvun vaihteessa. Tonavan mutka ja Deákvár niminen uusi kaupunginosa missä suunnitelmien mukaan jaettiin uusia tontteja, veti ihmisiä lyhyemmäksi tai pitämmeksi ajaksi kaupunkiin ja se veti uusia asukkaitakin. Kuulujen ihmisten, taiteilijoiden, tiedemiehien kohtalo liittyy Váciin. Heidän teoksissaan ilmestyy kuva kaupunkimme menneisyydestä, tunnelmasta, kulttuurista.

1900-luvun kaksi maailmansotaa, niiden jälkiä voi seurata Vácin historiassa. Uhreja, oikeudettomia ihmisiä, sotainvalideja, orpoja, pakolaisia, poissiirrettyjä perheitä, miehitys, henkinen ja ruumiillinen kurjuus. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui tärkeä muutos yhteiskunnan elämässä. Yhteiskunnallistamisen seurauksena omistussuhteet vaihtuivat perusteellisesti talouden alalla. Opetuksen ja kulttuurin alalla määrättiin uusia vastuulisia laitoksia, lopetettiin yhdistyksien toiminta. Kirkkojen laitoksien työt lakkautettiin, maailma muuttui paljon. Valtion omaisuudessa olevia suurtehtaita avattiin kaupungissa. Asukasluku kasvoi nopeasti. Uusille asukkaille rakennettiin asumalähiöitä. Kaupungin seuraelämä muuttui perusteellisesti. Taideopetus, julkisia kokoelmia, kulttuuritalo ja tehtaiden kansansivistystyö kulttuurielämän alalla auttoi säilyttämään vanhoja perinteitä ja auttoi sitäkin että uusia yhteiskuntia syntyisi.

Käännekohta Vácin kaupungin elämässä oli poliittiset ja taloudelliset muutokset Unkarissa 1900-luvun lopulla. Suurtehtaita suljettiin ja suurin osa työpaikoista lakkasi olemasta. Samaan aikaan kaupungissa syntyi uusia mahdollisuuksia, oli tärkeitä muutoksia taloudellisen elämän alalla. Opetuksen alalla kirkko on taas läsnä omien koulujen vastuulisena laitoksena. Kirkkokouluja rikastuttaa kaupungin laajaa kouluverkosto. Kaupungin korkeakouluihin kuuluu Gábor Dénes Korkeakoulun osasto, Teologinen Korkeakoulu ja Apor Vilmos Korkeakoulu. Vác on nopeasti kehittyvä pikkukaupunki, jossa on laitoksien laaja verkosto, aktiivinen julkinen elämä, uusittuja historiallisia rakennuksia. Kaupungin barokki pääaukio, kävelypuisto Tonavan rannalla, taidemuistot, museot tekevät kaupunkimme viehättäväksi matkailukohteeksi, vesi- ja polkupyörämatkailun mahdolliseksi keskukseksi.